Joulukorttien arvokkuus

Joulukuun alkaessa elämä muuttuu joka vuosi kiireisemmäksi.

Japanissa joulukuusta käytetään nimeä shiwasu (師走) – “kuukausi, jolloin opettajat juoksevat”. Sana tarkoittaa yksinkertaisesti joulukuuta, mutta siihen liittyy ajatus vuoden lopun kiireestä ja siitä, että kaikki ovat liikkeessä.

Täällä Suomessa tuntuu kuitenkin siltä, että eivät vain opettajat, vaan aivan kaikki – jopa joulupukki – ovat liikkeessä. Uusi vuosi on tulossa, ja ilmassa on omanlaistaan vauhdikkuutta.

Pikkujoulut, jouluruoat, koristeet, lahjat ja niiden valmistelut… Ja kaiken keskellä vielä joulukorttien lähettäminen. Nämä kaikki yhdessä tekevät joulukuusta hengästyttävän.

Viime vuosina yhä harvempi kirjoittaa ja lähettää joulukortteja itse. Sähköposti ja sosiaalinen media tuntuvat riittävän, tai ehkä korttien kirjoittamiseen ei haluta käyttää aikaa – tai koetaan sen olevan stressaavaa. Monet kirjoittavat valmiiseen korttiin vain vastaanottajan nimen ja oman allekirjoituksensa. Kokonainen nimi tai osoite jää usein pois.

Joskus kauniin kortin saadessani huomaan miettiväni, onko se kirjoitettu kiireessä, tai onko lähettäjä ehkä samanniminen kuin joku toinen. Lähetyspaikkaa saa joskus etsiä suurennuslasin kanssa.

Mutta aivan toisenlainen tunne syntyy, kun kädessä on huolella itse tehty kortti tai kun korttiin on lisätty pieni, henkilökohtainen viesti. Silloin sydän lämpenee.

Tänä vuonna tein itse 68 joulukorttia.

(Sivuhuomautuksena: eräs sukulaiseni lähettää yli 500 uudenvuodenkorttia Japanissa.)

Maalasin vesiväreillä kerroksia taivaaseen, piirsin alareunaan puita ja liimasin korttiin lumisateen tuntua. Kun kirjoitin kortteja, lunta ei vielä ollut maassa – ehkä juuri siksi Bachin Joulun oratorio, Thomanerchorin laulamana, loi täydellisen joulutunnelman.

Tänään, 23. joulukuuta, sain viestejä ja kortteja ihmisiltä, jotka olivat saaneet itse tekemäni joulukortit. Lämmin kiitos heidän sanoissaan sai minut tuntemaan, että päätös tehdä kortit itse oli todella oikea.

Nykyään koneet voivat hoitaa lähes kaiken puolestamme. Silti minä ajattelen yhä, että joulukortti on paras tehdä omin käsin. Vuoden lopussa, edes kerran vuodessa, on hyvä kirjoittaa omalla käsialalla.

Itse tehty joulukortti on minulle paljon arvokkaampi kuin mikään kallis lahja.