Veden voima – liikkeen hiljaisuus

Koronan jälkeen altaasta tuli minulle vieras paikka. Vasta hiljattain rohkaistuin palaamaan sinne – hankin uudelleen uimapuvun, lakin ja uimalasit, ja astuin tuttuun uimahalliin.

Tällä kertaa mielessäni oli uusi haaste: vesikävely. Lipunmyynnissä kysyin, onnistuuko se täällä. Vastaus oli hymyilevä: “Vesijuoksua kyllä.” Kävely vai juoksu – veden sylissä sillä ei ehkä ole väliä.
Pukuhuoneessa nauravat koululaiset toivat mieleen omat lapsuuden uimakoulut. Silloin kylmä suihku ja kylmä vesi olivat arkea; nyt lämmin vesisuihku tuntui lahjalta.

Altaassa sain ohjeen: vyö vyötärölle, ja sitten veteen. Vesi oli sopivan lämmintä, kannattelevaa. Olin ajatellut kävelyä, mutta nyt piti juosta – jalat eivät edes koskettaneet pohjaa. Se oli yllättävä, uusi tunne.
Ensimmäiset askeleet olivat kömpelöitä, kuin muunnos rintauinnista. Kädet saivat hyvän hieronnan veden vastuksesta, mutta liike ei ollut oikea.
Kotona katsoin ohjevideoita ja ymmärsin: vesijuoksu on todellakin juoksemista veden sisällä, ei mitään muuta.

Tässä yksi hyödyllinen video: [Opi oikea vesijuoksutekniikka]

Seuraavana päivänä palasin altaaseen.
Lihakset tuntuivat kiittävän, ja innostuneena ostin sarjalipun.
Tänään juoksen veden sisällä – päätin niin ja astuin altaaseen.

Eilinen video pyöri mielessäni: ensin kävely, sitten juoksu.
Mutta liike oli kömpelöä, kuin tuhatjalkaisen askelten arvuuttelua –
kädet ja jalat eivät löytäneet rytmiä.
Mitä enemmän yritin korjata, sitä sekavammaksi kaikki kävi,
enkä juuri edennyt eteen- enkä taaksepäin.

Hetkeksi mieleen hiipi ajatus: mitäköhän muut tästä ajattelevat?
Mutta pysähdyin ja keskityin yhteen liikkeeseen kerrallaan.
Hengitys. Asento. Jalka ylös.
Vähitellen myös kädet alkoivat seurata oikeaa rytmiä. Muistin Sveitsissä käydyn Musikbewegung‑tunnin: silloin liike oli kuivalla maalla helppoa, nyt vesi toi oman haasteensa. Silti pääsin perille – 50 metriä vesijuoksua!
Toiset ohittivat minut vauhdilla, mutta en välittänyt. Juoksin omaa tahtiani, toistin muutaman kerran, ja lopulta olin väsynyt mutta onnellinen.

Pitkän tauon jälkeen paluu altaaseen, ensimmäinen vesijuoksu. Siitä tuli uusi harrastus, joka tuntuu sopivan minulle. Vesi kantaa, vahvistaa ja rauhoittaa.
Liikkeen hiljaisuudessa löytyy hengähdys – veden voima muistuttaa, että lepo voi syntyä myös liikkeestä.

Milloin viimeksi annoit veden pysäyttää sinut?