N4KUn puuron maku Tuomaan markkinoilta
Japanissa puuro, kayu（粥）, on yleensä hyvin yksinkertainen ruoka: riisiä, runsaasti vettä ja hieman suolaa. Se on lempeä ja helposti sulava, ja siihen liittyy usein mielikuva sairausruoasta tai kehoa rauhoittavasta ateriasta. Silti puuro ei ole vain arkinen selviytymisruoka – perinteessä elää lukemattomia muunnelmia ja hiljaisia vivahteita. Seitsemän yrtin puuro, adukipapupuuro, munapuuro, umeboshi-puuro, lohi- ja taimenpuuro, bataattipuuro, sekaviljapuuro, teepuuro… Kaikkia niitä yhdistää sama ajatus: hienovarainen, lähes huomaamaton suolaisuus, joka ei täytä tilaa, vaan jättää siihen tilaa hengittää.
Kun tutustuin viime jouluna Tuomaan markkinoilla paljon puhuttuun N4KUn puuroon, koko käsitykseni puurosta avartunut hetkessä.
Saavuin markkinoille hieman neljän jälkeen iltapäivällä, ja ihmisjoukko oli lähes hengästyttävä. Lopulta löysin kojun numero 74, jossa N4KU myi puurojaan – ja tietenkin jono oli pitkä. Onneksi nouto ja tilaus oli eroteltu selkeästi, ja pääsin tilaamaan nopeasti. Hittipuuro N4KU:n misokinuskillä houkutteli, mutta päätin kokeilla tällä kertaa The Joulupuuroa.
Löysin vapaan pöydän, otin kuvan tuomiokirkko taustalla ja maistoin ensimmäisen lusikallisen. Se oli hämmästyttävän hyvää. Lämmön, suolan, makeuden, hapokkuuden, paahteisuuden ja pehmeyden tasapaino oli täydellinen. Ehkä salilla käynti teki minut erityisen nälkäiseksi, mutta puuro oli niin täyteläinen, että jaksoin koko illan ilman uutta nälkää.
Kotona etsin N4KUn joulupuuron reseptiä ja yllätyin: salaisuus onkin hidas kypsennys uunissa.
Riisi laitetaan ensin uuninkestävään vuokaan vain pienen vesimäärän kanssa ja laitetaan uuniin 200 asteeseen. Anna hautua noin 10 minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Sen jälkeen lisää runsaasti maitoa, peitä vuoka leivinpaperilla ja foliolla, ja anna puuron hautua uunissa noin tunti 150 asteessa. Leivinpaperi estää puuron palamisen ja pitää pinnan sileänä.
Chef Valtteri Sinkkosen mukaan hyvän puuron salaisuus on yksinkertainen: suola lisätään vasta lopuksi, puuroa ei sekoiteta liikaa, ja ruskistettu voi tuo makuun syvyyttä.
Liika sekoittaminen tekee puurosta helposti liisteriä, ja siksi Sinkkonen antaa sen kypsyä rauhassa uunissa. Kun suola lisätään vasta lopuksi, maito ei juoksetu ja riisinjyvät imevät maun itseensä. Ruskistetun voin pähkinäinen aromi viimeistelee puuron lempeän täyteläiseksi.
Eräässä televisio-ohjelmassa juontaja hymyili ja kysyi:
“Onko tämä riisipuuron tekeminen nykyään jo vähän hifistelyä?”
Sinkkonen vastasi rauhallisesti, että jos hän tekisi puuron ja juontaja joulutortun, puuro valmistuisi nopeammin. Se jäi mieleeni – lempeä mutta vakuuttava muistutus siitä, että hidas ruoka ei aina tarkoita monimutkaista.
Uudenvuodenpäivänä kokeilin televisiossa Sinkkosen esittelemää reseptiä. Käytin lisukkeina päärynää – juuri niitä, joita Sinkkonen esitteli ohjelmassa. Mukana olivat myös: karpalot, rosmariini, kanelitanko, seljankukkamehutiiviste, voi, suola ja sitruuna.
Digitaalisessa maailmassa kahden tunnin käyttäminen puuron laittamiseen voi tuntua ikuisuudelta. Mutta tämän puuron äärellä ymmärsin, ettei aika ollutkaan pitkä – se oli rauhoittava ja keskittynyt hetki. Kun reseptiin tottuu, vaivalloisuus katoaa kokonaan.
Arvostan suuresti Chef Sinkkosen tapaa suhtautua perinteiseen maitopuuroon: hänen uteliaisuuttaan, luovuuttaan ja haluaan kehittää jotakin niin arkista – ja tehdä siitä pysäyttävän hyvää.