Oulujärven hiljaisuus ja matkan tarinat
Kesän road trip Suomen halki
Tämä kirjoitus on osa kesäistä road trip -matkaa halki Suomen.
Matka sai alkunsa Vuokatista, josta suuntasimme kohti Manamansaloa ja Rokuan kansallispuistoa.
Sieltä matkamme jatkui kohti pohjoista, aina Nordkappiin asti.
Matkan reitti
Vuokatti → Manamansalo → Rokua
Metsän hiljaisuus ja kirkonkellot

Kolmantena päivänä matka johdatti meidät Vuokatista kohti Manamansaloa.
Hiljaisen metsän keskellä odotti muistokirkko, joka kantaa tarinoita vuosisatojen takaa.
Aikoinaan täällä kohosi Kainuun ensimmäinen puukirkko.
Se paloi sodan liekeissä jo vuonna 1578, ja sen kellot vietiin aina Vienanmeren luostariin saakka.
Nyt luonto on ottanut paikan takaisin – ja kellojen ääni soi jälleen tuulen seassa.
Kilonniemen ikiaikainen kivi

Kävelimme niemeen, joka työntyy hiljaa Oulujärveen.
Kallio paljastaa gneissiä, joka on ollut olemassa jo 2,7 miljardin vuoden ajan.
Aivan kuin maa itse kuiskaisi ikivanhoja tarinoitaan.
Videolla voi kurkistaa hetken ajan yli kaksi ja puoli miljardia vuotta vanhoihin kallioihin.
👉Oulujärven vanhat gneissit – Kiloniemen gneissikallio Manamansalon saaressa.
Oulujärven rannalla

Polku johdatti meidät metsän läpi järven äärelle.
Oulujärvi, Suomen viidenneksi suurin järvi, levittäytyi eteeni – tyyni, kirkas ja ääretön.
Siinä hetkessä aika tuntui pysähtyvän.
Valkoinen matto metsässä

Matkan varrella maa peittyi kuin lumeen.
Se ei kuitenkaan ollut lunta, vaan poronjäkälää – porojen ravintoa ja osa Geoparkin haurasta kauneutta.
Lyhyt video kuljettaa maisemiin, joissa hiljaisuus ja järven pinta kohtaavat.
👉Manamansalo, Vaala Finland
Rokuan jääkauden tarina

Vielä ennen matkan jatkumista pysähdyimme Rokuan kansallispuistoon.
Jääkauden jäljet näkyvät siellä hiekassa, harjuissa ja dyynien hiljaisuudessa –
kuin luonnon oma runo menneestä ajasta.
Lyhyt video Rokuan hiekoista ja metsän rauhasta – jääkauden jälkien keskellä.
👉 Rokuan kansallispuisto – video
Jokainen askel jättää jäljen – ja jokainen maisema pysäyttää hetkeksi.
Tämän reitin ehdotti poikani – ja olen kiitollinen niistä hetkistä, joihin se meidät johdatti.
