Neljäs päivä Riederalpissa – lehmien lempeä kotiinpaluu

Interrail-matkan neljäs päivä Sveitsin Riederalpissa.
Zermattin sää ei vielä lupaa hyvää, joten päätän jäädä kylään ja tutkia ympäristöä.

Sveitsistä tulee usein mieleen lehmänkellot – ja aivan oikein, kellot kuuluvat lehmille.
Jo varhain aamulla kesäasunnolta kuuluu rauhallista kellojen kilinää.
Kun kuljen läheltä, saan tervehtiä lehmiä – ne eivät kiirehdi mihinkään, vaan mutustelevat tyytyväisinä ruohoa, kellot soiden.

Lounaan jälkeen, noin kolmen maissa lähden kävelylle.
Lehmät ovat edelleen ahkerasti ruokailemassa, pää matalalla.
Mutta jotain muuttuu. Kello on 15.55.

Hiljalleen lehmät muodostivat jonon. Yksi, kaksi, kolme – ja koko joukko lähtee kulkemaan jonossa.
Missään ei näy paimenta tai ohjaajaa. Lehmät tietävät itse, mitä pitää tehdä.
Kello neljä on kotiinlähdön aika. Ja sitä lehmät noudattavat tarkasti – aivan kuten sveitsiläiset ihmisetkin.

Olen sattumalta juuri samalla polulla.
On pakko pysähtyä ja odottaa – tai yrittää varovasti pujotella lehmien välistä.
Lehmät ammuvat kovaan ääneen – ehkä ne sanovat: “Nyt kotiin !”