Sumun ja valon välillä – Saariselkä
Yöjunalla pohjoiseen
Lokakuun alussa lähdimme viettämään syyslomaa hieman etuajassa – suuntana Lappi.
Matka taittui yöjunalla Rovaniemelle, ja sieltä jatkoimme vuokra-autolla kohti Saariselkää.
VR:n yöjunat jaksavat ihastuttaa joka kerta.
Makuuhytissä on kerrossänky, ja pieni WC- sekä suihkutila, joka väliseinää siirtämällä kääntyy näppärästi eri toimintoihin. Peseytyminen on pienen järjestelyn takana, mutta kaikki on suunniteltu hämmästyttävän tehokkaasti ja kompaktisti.
Yläpediltä alas laskeutumista helpottaa katosta kiinnitetty kaide, ja myös lemmikkieläinten kanssa matkustaville tarkoitetut hytit näyttävät siisteiltä ja hyvin varustelluilta.
Ensikosketus majapaikkaan
Vaikka yöjunan keinuttelu tuntui aamulla vielä kropassa, pääsimme Rovaniemeltä vuokra-autolla turvallisesti Saariselän majoituspaikkaan.
Ensimmäinen reaktio rakennuksen ulkomaaliin oli yllätys, mutta katsottuamme etupihan kauniisti värjäytyneet mustikkapensaan lehdet, ymmärsimme heti valinnan.
Sisäänkäynnin edessä oli luuta ja lumilapio, takapihalla potkukelkka, pulkka ja lumikola – kaikki valmiina talven varalle.
Sisään astuessa
Sisään astuessa huoneistoon, avautui huoneistossa ensimmäisenä iso tupakeittiö. Tupakeittiössä oli täysin varusteltu keittiö, jossa oli astianpesukone, uuni, pesukone, jääkaappi ja mikroaaltouuni.
Huoneistossa meillä oli alakerrassa kolme makuuhuonetta, kodinhoitohuone ja saunatila. Sen lisäksi huoneistoon kuului yläkerrassa iso parvi, joten meillä oli tilaa todella ruhtinaallisesti.
Seuraava yllätys oli portaat yläkertaan. Ne olivat tehty takan yhteyteen, joten niiden askelmat olivat melko korkeat. Kun niitä pitkin kiipesin yläkertaan, tuntui kuin olisi kiivennyt takkaa pitkin yläkerran parvelle.
Käyttäessäni rappusia ensimmäisiä kertoja, mietin, kuinkahan minun käy, koska askelmat ovat niin korkeat, mutta pian kulkeminen portaissa muodostui osaksi päivittäistä rutiinia.
Saariselällä kävelimme pääasiassa Urho Kekkosen kansallispuiston alueella. Puistossa on lukemattomia reittejä, joten luonnossa liikkumisesta pitäville tämä on todellinen aarre.
Sää oli useimmiten pilvinen, mutta yksinkertainen ja laaja luonto säilyi muuttumattomana, ja jokainen paikka oli kaunis omalla tavallaan.
Kaunispään vierailu
Kaunispäällä kävimme lähes joka ilta katsomassa revontulia, mutta tällä kertaa pilvisyys oli liian suuri, emmekä nähneet niitä.
Päivänvalossa meitä tervehti kiirunaperhe – kuin uudet valkoiset sukat jaloissaan, varmoina askelissaan.
Kiilopään tunturille – sumun keskeltä ilta-aurinkoon
Kiilopään tunturi (546 m) on yksinkertainen ja suhteellisen lyhyt reitti, mutta maisemat muuttuvat jatkuvasti sitä mukaa, kun noustaan ylemmäs. Matkan aikana sumu verhosi maiseman, mutta vähitellen se alkoi hälvetä. Kun saavuin huipulle, edessäni avautui ilta-auringon lämmin valo – hetki, joka tuntui erityisen palkitsevalta.
🔗Kiirunapolku (5.6km) UK-kansallispuistossa Kiilopäällä
Vellinsärpimän polulla – hiljaisuuden ja liikkeen välillä
Vellinsärpimän reitti oli tällä kertaa pisin. Edellisenä iltana satoi, ja mietin, mahtaako polku olla liukas, mutta kävely sujui yllättävän mukavasti. Matka Vellinsärpimän tuvalle oli noin 6,9 kilometriä – ehkä pysähdyin liian usein ihailemaan maisemia, sillä perille pääsyyn kului lähes kaksi tuntia.
Matkalla kohtasin kaksi naista, jotka selvästi tunsivat alueen hyvin. He neuvoivat ystävällisesti reittiä ja jatkoivat sitten omaa tahtiinsa. Kun astuin tupaan, ikkunan vieressä leijaili yksi heikko hyttynen – kesän viimeinen, ehkä. Istuin penkille ja avasin evääni: yksinkertainen ruisleipäsämpylä ja vesi, mutta raikkaan ilman jälkeen se maistui poikkeuksellisen hyvältä.
Paluumatkalla kuljin hieman eri reittiä, noin 7,5 kilometriä, ja se vei noin tunnin ja 45 minuuttia. Ajoittain hiljaisuus oli niin syvä, että taputin käsiäni – ehkä varmuuden vuoksi, jos vaikka karhu tai susi olisi ollut lähistöllä. Mutta en kohdannut ketään. Ei sadetta, ei tuulta – täydellinen päivä vaellukselle.
Saariselän päivät toivat mieleen, kuinka tärkeää on pysähtyä – ei vain jaloille, vaan mielelle.
Luonto ei pyydä kiirehtimään. Se kutsuu kuuntelemaan, hengittämään, katsomaan uudelleen.